Erasmus+ project: Students' mobility in Koprivnica, Croatia

Maanantai 20.4.2026

Ensimmäinen Erasmus-vaihtopäivämme alkoi mukavissa ja juhlavissakin tunnelmissa, kun kokoonnuimme koulun liikuntahalliin aloittamaan yhteisen viikon. Paikalla olivat kaikki vaihtovieraat eri maista sekä paikalliset host-opiskelijat, koko Erasmus-opettajien tiimi ja lisäksi muutama alakoulun luokka. Tilaisuuden avasi koulun rehtori, ja sen jälkeen esiintymisvuoron saivat koulun oppilaat. Kalajoella vieraillut Eva esitti kilpatanssiparinsa Viton kanssa neljä vauhdikasta numeroa. Eva ja Vito ovat lajissaan Kroatian mestareita omassa ikäluokassaan. Lisäksi saimme nähdä oppilaiden esittämänä musiikkia, perinteistä tanssia ja pienten oppilaiden body percussion -esityksen. Tunnelmaa ja odotuksia viikolle nostatti myös Kroatian luontoa ja kulttuuria esittelevä video. 

Jo ensimmäisenä koulupäivänä saimme nauttia maittavan lounaan koulun ruokalassa. Suomesta poiketen ateria oli katettu opettajille pöytään valmiiksi, kun taas oppilaat hakivat oman ateriansa Suomen tapaan linjastolta itse. Ainakin vierailupäivinä koulussa oli tarjolla lämpimän ruoan lisäksi myös hedelmiä.

Päivän muuhun ohjelmaan kuuluivat tutustumisleikit sekä työpajat. Toisessa työpajassa saimme oppia, että kravatti on kotoisin Kroatiasta ja opimme myös kaksi erilaista tapaa solmia kravattisolmu. Toinen työpaja keskittyi tekniikkaan: sen aiheena oli aurinkoenergialla toimivan auton askartelu valmiin pakkauksen avulla. Valitettavasti olimme tuoneet mukanamme viileän ja pilvisen sään, joten solar-autojen testaaminen ei nyt onnistunut. 

Tiistai 21.4.2026

Tiistaina koulupäivämme alkoi jo ennen päivän valkenemista, sillä tapasimme koulun bussipysäkillä kello 5.20! Retkemme maan halki alkoi siis aamuhämärissä, kun suuntasimme rannikolle ja Krk:n saarelle. Mukanamme oli mainio paikallisopas, joka  bussimatkan aikana kertoili meille tarinoita ja vitsejä. Oli kiinnostavaa seurata maiseman muuttumista bussin ikkunoiden takana: Koprivnican alavilta ja viljavilta peltomailta metsäisille vuoristoseuduille tunneleineen ja lopulta turkoosina hohtavalle Adrianmerelle! 

Ohjelmassamme oli ensimmäisenä vierailu Biserujkan tippukiviluolaan. Se poikkeaa muista Balkanin alueen luolista, sillä luola on vain noin 5-6 metriä maanpinnan alapuolella ja sen lämpötila pysyy noin 13-15 asteen tuntumassa vuoden- ja vuorokauden ympäri. Maan uumenissa saimme kuulla myös luolalle ominaisista lajeista. Sen jälkeen matka jatkui kohti Krk:n kaupunkia, jossa ehdimme tehdä opastetun kävelykierroksen. Tutustuimme muun muassa kaupunkia suojanneeseen alkuperäiseen linnoitukseen sekä kurkistimme kaivauksissa paljastuneisiin, Venukselle nimetyn temppelin alkuperäisen mosaiikkilattian jäänteisiin. 

Seuraava kohteemme oli Baškan kaupunki, jossa vierailimme pienessä, mutta yllättävän monipuolisessa akvaariossa. Ihmettelimme monenlaisia mereneläviä: hauskoja rauskuja, herkkiä merihevosia ja möykkymäisiä meriahvenia. Sen jälkeen oli luvassa vapaa-aikaa Baškan kauniilla pikkukivirannalla ja rantabulevardilla. Oppilaat viettivät aikaa rannalla kahlaten, kiehtoville pikkukujille eksyen ja ravintolassa syöden. Mukavan päivän jälkeen oli edessä vielä kotimatka: reilun neljän tunnin bussimatkaa tauotti pysähdys McDonaldsissa, ja takaisin Koprivnicassa olimme vasta noin kello 22.

Keskiviikko 22.4.2026

Retkipäivän jälkeen oli luvassa päivä koulussa. Aloitimme tärkeällä ja kipeälläkin aiheella: tutustuimme työpajassa Balkanin konfliktiin eli entisen Jugoslavian maan hajoamiseen. Paikallinen Erasmus-koordinaattori Mirna käsitteli aihetta ihmisten kokemusten ja pakolaisuuden näkökulmasta, ei sodan yksityiskohtiin tai syihin tarkasti paneutuen. Paikalla oli kaksi koulun opettajaa kertomassa omaa tarinaansa 1990-luvun alun tapahtumista. 

Tietotekniikan opettaja Diana asui Bosniassa, ja hänellä oli kahden vuoden ikäinen tytär levottomuuksien alkaessa. Yhtenä päivänä, ennalta ilmoittamatta heidän oli pakattava kaikki tavaransa ja koko oma elämänsä yhteen laukkuun: oli aika lähteä. Diana päätyi tyttärensä kanssa Kroatian kautta Saksaan, jossa hän vietti viisi vuotta tehden matalapalkkaisia töitä ja säästäen rahaa. Lopulta he palasivat Kroatiaan voidakseen tehdä koulutustaan vastaavaa opettajan työtä. Sopeutuminen oli helppoa, sillä kroatian kieli on samankaltainen bosnian kielen kanssa. 

Toinen kokemusasiantuntija oli niin ikään bosnialaistaustainen Yvona. Hän oli 12-vuotias joutuessaan lähtemään perheensä kanssa Bosniasta. Myös he päätyivät Saksaan. Yvona joutui näkemään paljon vaivaa oppiakseen kielen ja saadakseen ystäviä. Teini-ikäisenä hänen oli aluksi vaikeaa sopeutua, hän oli yksinäinen ja kaipasi kotiin. Yvona liikuttui ja liikutti myös meitä kuulijoita kertoessaan kokemuksistaan. Hän kuitenkin selvisi vaikeuksien läpi, oppi kielen ja sai ystäviä muista maahanmuuttajista. Hän muutti perheensä kanssa Kroatiaan ollessaan 16-vuotias. Yvona kertoi kokemuksen lopulta vahvistaneen häntä ja antaneen niin hyvän kielitaidon, että nuorena aikuisena hän päätyi esimerkiksi työskentelemään ulkomailla. 

Oppilaiden mielestä työpaja oli mielenkiintoinen, sillä Balkanin konfliktista on verrattain vähän aikaa. Kahden opettajan omakohtaisten kokemusten kuuleminen antoi perspektiiviä ja teki suuren vaikutuksen. Diana antoi oppilaille kauniin viestin: olkaa rohkeita ja hyväksykää erilaiset kulttuurit ja unohtakaa menneisyyden kaunat, sillä tulevaisuus odottaa! 

Päivän muut työpajat käsittelivät ohjelmointia ja robotiikkaa sekä musiikkia. Ohjelmointipajassa oppilaat koodasivat tietokoneella mikrobittiä, jonka avulla he saivat robottiauton ajamaan haluttua reittiä. Musiikkityöpajassa kuunneltiin musiikkinäytteitä eri maista, myös Suomesta. Oppilaiden tehtävänä oli yhdistää oikea esittäjä ja kappale toisiinsa. Oppilaat onnistuivat tehtävässä yllättävän hyvin, vaikka kukaan ei tainnut saada ihan kaikkia kuuntelunäytteitä oikein. Suomalaisesta musiikista näytteiksi oli valittu Haloo Helsinkiä, Bessiä ja Mirellaa. Päivän kolmannessa työpajassa mietittiin kysymystä “What makes me feel at home?” eli mikä saa tuntemaan, että on kotona. Oppilaat jaettiin kansainvälisiin ryhmiin siten, että joka ryhmässä oli opiskelijoita Kroatiasta, Italiasta, Slovakiasta ja Suomesta. Ensin aiheesta keskusteltiin yleisellä tasolla ja sitten ryhmät piirsivät oman maansa näkökulmasta, mikä saa tuntemaan olon kotoisaksi. Lopuksi kaikki ryhmät esittelivät tuotoksensa muille. Kaikille kansallisuuksille yhteisiä asioita olivat mm. koti, ystävät ja perhe. Merenojan oppilaiden piirroksissa korostuivat luonto, sauna, lumi ja joulupukki.

Keskiviikon ohjelmaan kuului myös yhteinen kävely Koprivnican keskustaan, jossa vierailimme kaupungintalolla. Meidät otti vastaan itse kaupunginjohtaja sekä apulaiskaupunginjohtaja, jotka pitivät meille valtuustosalissa kiinnostavan esitelmän kaupungista. Koprivnica on noin 30 000 asukkaan kaupunki, jossa on yliopisto, korkeakoulutusta, paljon kulttuuria ja merkittäviä vihreitä kehityshankkeita. Kaupungin ylpeys on Podravka-tehdas, joka on merkittävä työllistäjä ja valmistaa useita koko Balkanin alueella tunnettuja tuotemerkkejä. 

Monipuolisen päivän päätti valokuvasuunnistus, jossa oppilaat juoksivat monikansallisissa ryhmissä ympäri keskustaa keräten hauskoja kuvaustehtäviä. Voittajat saivat suklaata - arvatenkin Podravkan valmistamaa! 

Torstai 23.4.2026

Torstaina pääsimme jälleen retkelle, tällä kertaa suuntana Kroatian ja Unkarin rajalla virtaava Drava-joki. Teimme melontaretken, jossa jakauduimme kumiveneisiin monikansallisiin ryhmiin. Jokaisessa veneessä oli paikallinen retkeilyopas kipparina, noin kuusi oppilasta ja yksi opettaja. Melominen lempeässä virrassa ja matalahkossa joessa oli mukavaa, etenkin kun alkuviikon viileät säät olivat vaihtuneet aurinkoiseen ja lämpimään keliin. Evästaukoa vietettiin joen mutkassa linnunlaulusta ja luonnosta nauttien, leipäkiviä etsien ja uusien kavereiden kanssa rupatellen. Sitten matka jatkui. Melottava matka oli yhteensä noin 10 kilometriä ja retki kestikin useamman tunnin. Meloessa oppilaat pääsivät todella tekemään yhteistyötä yli kieli- ja kulttuurirajojen ohjatessaan yhteistä venettä.

Melonnan päätteeksi vietimme rennon parituntisen joen rannalla retkeilykeskuksessa. Nuoret viettivät aikaa pelaillen, eväitä syöden ja kavereiden kanssa jutellen. Saattoipa siinä jokunen nenänpääkin palaa, kun vihdoin pääsimme nauttimaan etelän auringosta koleahkon alkuviikon jälkeen. 

Torstai-illan kruunasi yhteiset juhlat, joihin host-perheet olivat valmistelleet kattavat tarjottavat. Pöydissä oli pizzaa ja salaatteja, piirakoita, štruklia ja muita paikallisia herkkuja sekä tietysti sipsiä. Yhteistyössä on voimaa, ja paikallinen yhteisö näyttäytyi meille hyvin lämpimänä ja välittävänä. Musiikin soidessa ainakin italialaiset nuoret innostuivat tanssimaan, toiset taas leikkivät ulkona tai vetäytyivät viinitarhan käytäville omien kavereidensa seuraan. Illan päätteeksi Mirna sekä koulun rehtori Sanja jakoivat sertifikaatit jokaiselle projektiin osallistuneelle nuorelle ja opettajalle.

Perjantai 24.4.2026

Vietimme viimeisen koulupäivän erilaisten työpajojen merkeissä. Ohjelmassa oli pieniä kilpailuhenkisiä tehtäviä kansainvälisissä ryhmissä. Oppilaiden piti mm. rakentaa ryhmässä torneja pahvimukeja ja lankaa hyväksikäyttäen. Tehtävässä ei saanut käyttää käsiä. Tehtävä vaati paitsi keskittymistä, myös vakaata kättä, hyvää yhteistyötä ja katsekontaktia. Toisessa työpajassa harjoiteltiin perusilmaisuja kroatian kielellä. Myös vieraat saivat opettaa muutaman sanan omaa kieltänsä muille. Yhdessä työpajassa punottiin kumihimo-tekniikalla rannekoruja. Halutessaan rannekorun sai pitää itse tai vaihtaa sen toisen oppilaan kanssa.

Koululla nautitun lounaan jälkeen pääsimme vielä kokeilemaan paikallisen herkun, štruklin, leipomista. Koska koululla ei ollut varsinaista kotitalousluokkaa, tapahtui leipominen tavallisessa luokkatilassa. Touhu näytti meidän suomalaisten silmiin hieman kaoottiselta, mutta valmista tuli ja lopulta saimme nauttia herkullisia leivonnaisia.

Reissuviikon lopuksi koulun liikuntahallissa oli vielä leikkimielistä urheilullista kisailua kansainvälisissä ryhmissä. Ohjelmassa oli mm. säkkihyppelyä ja pallon kuljetusta lusikalla. Koulupäivän päätyttyä Italian tiimin oli aika lähteä kotimatkalle. Jäähyväiset olivat pitkät ja haikeat. Suomalaiset ja slovakialaiset oppilaat viettivät viimeisen iltansa yhdessä isäntäperheidensä kanssa. 

Kotimatkamme alkoi lauantaina haikeissa, mutta iloisissa tunnelmissa. Nuoret kertasivat kokemaansa, vaikka ajatukset olivatkin jo suuntaamassa kotiin. Kaipaus tuttuihin maisemiin, ruisleivän ja hanaveden pariin sekoittui hauskoihin reissukokemuksiin ja yhteisiin muistoihin uusien eurooppalaiste kavereiden kanssa.